Biokemian nousu

Biokemian nousu alkoi Suomessa 1920-luvulta, kun A. I. Virtanen väitteli Ossian Aschanin oppilaana ensimmäisenä biokemian alan asiantuntijana. Väitöksen aiheena oli pinabietiinihapon rakenne. Ensimmäinen biokemian professuuri perustettiin Teknilliseen korkeakouluun (nykyinen Aalto yliopisto) ja myönnettiin Virtaselle vuosiksi 1931-1939. Tätä seurasi professuuri Helsingin yliopistossa 1939-1948. Virtasen tutkimustyö johti useisiin käytännön elämän sovelluuksiin, kuten AIV-rehun ja AIV-voisulan keksimiseen.


Kuva: Helsingin yliopistomuseo

Virtasta seurasivat Aalto-yliopistossa professorit Jyry Tiikka 1940-1968 ja Veli Kauppinen 1972-1985. Kauppinen oli perehtynyt ohran ja koivun geenitekniikkaan. Nykyään professuuria hoitaa Simo Laakso, joka on asiantuntija etenkin mikrobien biokemiassa. Aalto-yliopistossa on myös bioteknologian ja elintarviketeknologian professuuri, jota ovat hoitaneet Matti Linko 1968-1974, Pekka Linko 1976-1995 ja vuodesta 1997 alkaen Matti Leisola. Pekka Linko tutki muun muassa kiinteään kantajaan sidottujen entsyymien toimintaa ja elintarvikeprosesseja.

Yliopistot aloittavat huippututkimukset

Helsingin yliopistossa Virtasta seurasi Jorma Erkamaa 1950-1975, Kai Simons 1977-1979 ja Carl Gahmberg 1988 alkaen. Gahmbergin tutkimus on keskittynyt solukalvoihin viruksista nisäkässoluihin. Hän havaitsi muun muassa solupinnan valkuaisaineiden sisältävän sokereita, eli olevan glykoproteiineja. Gahmberg on tutkinut myös valkosolujen kiinnittymismekanismeja. Henkilökohtaisena biokemian professorina ovat toimineet Ossian Renkonen 1968-1998 ja Ulla Hamberg 1976-1985. Renkosen tutkimukset keskittyivät lipideihin ja sokereihin. Hamberg tutki muun muassa vasoaktiivista bradykiniinipeptidiä. Nykyään Helsingin yliopistolla biokemian ja biotekniikan laitoksen professoreja ovat: Kari Keinänen, Arto Annila, Jukka Finne ja Adrian Goldman.

Turun yliopiston ensimmäistä biokemian professuuria hoiti Veikko Nurmikko 1959-1981. Hän tutki proteiinien rakennetta ja toimintavuorovaikutusta, entsyymikemiaa ja molekyylibiologiaa. Hänen jälkeen virkaa on hoitanut Pekka Mäntsälä 1984 alkaen. Hänen päätutkimuskohteenaan on DNA:n prekursorien, puriinien ja pyrimidiinien sekä antrasykliiniantibioottien biosynteesi ja niihin osallistuvat geenit ja entsyymit. Nykyään Turun yliopistossa biokemian professoreja ovat Jyrki Heino, Reijo lahti ja Pekka Mäntsälä emeritusprofessorina. Elintarvikekemian professuureja hoitavat Rainer Huopalahti ja Heikki Kallio.

Åbo Akademin biokemian laitos perustettiin 1960 ja tutkimustoiminta liittyi aluksi solukalvoihin ja lipoproteiineihin. Yliopiston farmaseuttisen kemian ja biokemian virka perustettiin 1962 ja sitä hoiti Helge Aspelund vuoteen 1965 asti. Häntä virassa seurasivat Lars Sjöblom 1966-1976, Carl Cahmberg 1979-1981, Karl Åkerman 1984-1997 ja Peter Slotte 1997 alkaen. Nykyään professuuria hoitaa Slotten lisäksi Mark S. Johnson.

Oulun yliopiston biokemian tutkimuksen on aloittanut yliopiston ensimmäistä professuuria 1966-1986 hoitanut Sakari Piha, jonka tutkimus käsitteli etenkin neurokemiaa. Häntä seurasi Karl Tryggvason 1987-1995, joka tutki tyvikalvojen rakennetta sekä sidekudoksiin liittyviä tauteja. Hänen jälkeensä virkaa on hoitanut Jukka Hiltunen 1996 alkaen, joka tutki peroksidien entsyymejä. Nykyään Oulun yliopiston biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan professoreita ovat Ilmo Hassinen, Kalervo Hiltunen, Peppi Karppinen, Thomas Kietzmann, Kari Kivirikko, Johanna Myllyharju, Taina Pihlajaniemi, Lloyd Ruddock, Seppo Vainio ja Rikkert Wierenga.

Myös VTT:ssä on tehty biokemiallista tutkimusta Tor-Magnus Enarin johdolla vuodesta 1958, jolloin tutkimus sai alkunsa panimolaboratoriosta ja suuntautui amylaaseihin sekä proteolyyttisiin entsyymeihin. Tutkimusta tehtiin myöhemmin muun muassa selluloosaa hajottavista sellulaasientsyymeistä. 1980-luvulla tutkijoina toimivat Jonathan Knowles ja Tuulo Teeri, joiden johtama ryhmä onnistui kloonaamaan useita sellulaasientsyymejä. Liisa Viikari taas kehitti sellun entsyymiavusteisen happivalkaisun, joka perustuu hemisellulaasientsyymin käyttöön. Veli Kauppisen kasvibiotekniikan ryhmä siirsi 1994 mikrosienestä ohraan sen prosessoituvuutta helpottavan geenin. Matti Lingon taas kehitti immobilisoituun hiivaan perustuvan jatkuvan alkoholikäymisen, joka on panimokäytössä vieläkin.

Biokemian alan professoreita:

  • Arto Annila (Biokemia ja biotekniikka, Helsingin yliopisto): Tutkimus
  • Jukka Finne (Biokemia ja biotekniikka, Helsingin yliopisto): Tutkimus
  • Robert Franzen (Kemia ja biotekniikka, Tampereen teknillinen yliopisto): Tutkimus
  • Alexander Frey (Molekyylibioteknologia, Aalto-yliopisto): Tutkimusryhmä
  • Adrian Goldmann (Biokemia ja biotekniikka, Helsingin yliopisto): Tutkimusryhmä
  • Ilmo Hassinen (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto)
  • Jyrki Heino (Biokemia, Turun yliopisto): Tutkimusryhmä
  • Kalervo Hiltunen (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Rainer Huopalahti (Elintarvikekemia, Turun yliopisto)
  • Mark S. Johnson (Biokemia, Åbo Akademi): Tutkimusryhmä
  • Heikki Kallio (Elintarvikekemia, Turun yliopisto): Tutkimus
  • Matti Karp (Kemia ja biotekniikka, Tampereen teknillinen yliopisto): Tutkimus
  • Peppi Karppinen (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Kari Keinänen (Biokemia ja biotekniikka, Helsingin yliopisto): Tutkimus
  • Thomas Kietzmann (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Kari Kivirikko (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto)
  • Simo Laakso (Biokemia, Aalto-yliopisto): Tutkimusryhmä
  • Reijo Lahti (Biokemia, Turun yliopisto)
  • Markus Linder (Biomolekyylimateriaalit, Aalto-yliopisto): Tutkimusryhmä
  • Helge Lemmetyinen (Kemia ja biotekniikka, Tampereen teknillinen yliopisto)
  • Johanna Myllyharju (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Emeritusprofessori Pekka Mäntsälä (Turku)
  • Taina Pihlajaniemi (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Jaakko Puhakka (Kemia ja biotekniikka, Tampereen teknillinen yliopisto): Tutkimus
  • Lloyd Ruddock (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Juha-Pekka Salminen (Luonnonyhdisteiden kemia, Turun yliopisto): Tutkimusryhmä
  • J. Peter Slotte (Biokemia, Åbo Akademi): Tutkimus
  • Nikolai Tkachenko (Kemia ja biotekniikka, Tampereen teknillinen yliopisto): Tutkimus
  • Seppo Vainio (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Rikkert Wierenga (Biokemia ja molekyylilääketiede, Oulun yliopisto): Tutkimus
  • Monika Österberg (Biotuotekemia, Aalto-yliopisto)