Gustaf Komppa (28.7.1867–20. 1.1949) on yksi Suomen kaikkien aikojen arvostetuimmista kemisteistä. Professori Komppa teki lähes viisi vuosikymmentä kestäneen elämäntyön Teknillisen korkeakoulun kemian opettajana ja tutkijana. Hänen kuuluisin saavutuksensa on Kamferin synteesi.
Elämä
Gustaf Komppa syntyi vuonna 1867 Viipurissa, jossa hänen isänsä työskenteli vuokra-ajurina. Komppa kävi koulua Viipurin lyseossa, jossa hän menestyi erityisesti luonnontieteissä. Opiskelun ohella hän antoi yksityistunteja luonnontieteissä muille lyseon oppilaille ja teki itsenäisesti kokeita kotilaboratoriossaan.
Kompan innostus kemiaan oli niin suuri, että hän päätti ryhtyä kemistiksi. Tämä oli
kuitenkin Suomessa vaikeaa 1880-luvulla ja mahdollisuudet olivat rajoitetut. Komppa arveli parhaiten pystyvänsä jatkamaan kemiallisia kokeitaan, jos hän keskeyttäisi lyseossa opiskelun ja menisi töihin apteekkiin, josta sai harjoittelijan paikan. Pettyneenä sen tarjoamiin vähäisiin mahdollisuuksiin hän palasi suorittamaan lyseon loppuun.
Vähävarainen Komppa ei koskaan suorittanut ylioppilastutkintoa, mutta eteni kappaneuvos Wilhelm Hackmanin järjestämän lainan turvin Polyteknilliseen opistoon (nykyinen Aalto-yliopisto) ja valmistui sieltä diplomi-insinööriksi vuonna 1890. Tämän jälkeen hän suoritti vielä filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa.
Tutkinnon jälkeen Komppa työskenteli vuoden aikansa merkittävimmässä teknillisessä oppilaitoksessa, Zürichin polyteknillisessä koulussa, professori A. R. Hantzschin laboratoriossa. Sveitsistä palattuaan Komppa väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistolta vuonna 1893. Näiden vuosien aikana Komppa myös toistuvasti sijaisti August af Schulténia kemian opetuksessa. Aatelissukuun kuulunutta August af Schulténia kutsuttiin laboratoriossa paroniksi ja opiskelijoiden keskuudessa vakituista opettajaa sijaistavasta Gustaf Kompasta tehtiin ”sijaisparoni Gust. af Komppa”. Tältä ajalta on peräisin hänen tapansa kirjoittaa
nimensä Gust. Komppa.
Väitöksensä jälkeen Komppa aloitti työn kemian opettajana opiskelupaikassaan Polyteknillisessä opistossa. Ura jatkui kemian professorina vuodesta 1908 lähtien, jolloin laitos muuttui Teknilliseksi korkeakouluksi. Komppa kirjoitti työn ohessa Ira Remsenin kirjaan perustuvan suomenkielisen oppikirjan, niin kutsutun Remsen-Komppa kirjan. Komppa nosti muutoinkin opetuksen tasoa vaatimalla muun muassa opiskelijoilta entistä korkeatasoisempaa kokeellista työtä. Professorin virkaa hän hoiti vuoteen 1937 asti, jolloin oli 70 vuotias.
Gustaf Komppa meni naimisiin Siiri Andelinin kanssa vuonna 1903. Pariskunta sai kaksi lasta: Leila Sirkan ja Olavi Juhana Kustaan. Komppa kuoli Helsingissä vuonna 1949.
Työ
Kompan väitöskirjan aiheena olivat styreenijohdannaiset, mutta hän siirtyi pian terpeenikemian alueelle, jolla toimivat jo toiset Suomen orgaanisen kemian kulta-ajan tutkijat professorit Edvard Hjelt ja Ossian Aschan. Maailmanmaineen taitavana synteettisen orgaanisen kemian edustajana Komppa sai 1903 kamfeerin kokonaissynteesillä, jota seurasi pitkä sarja muita merkittäviä töitä. Orgaanikko Kompan kaikki tunnetuimmat saavutukset liittyvät kamferin ja terpeeniyhdisteiden kemiaan. Hän tutki sekä luonnossa esiintyviä, että synteettisiä terpeeni- ja kamfeeriyhdisteitä. Urallaan Komppa ratkaisi muitakin alisyklisen kemian alaan kuuluvia rakennekysymyksiä, kuten a-pineenin synteesin.
Kompalla oli myös paljon yhteyksiä teollisuuteen. Professori Komppaa voidaan pitää nykyaikaisen kemianteollisuuden aloittajana Suomessa, sillä jo 1907 hänen yhdessä Hackmanin ja Wolffin kanssa perustamansa Suomalainen Kemiallinen Oy aloitti kamfeerin valmistuksen 200 kilogramman vuorokausituotannolla Tainionkoskella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Komppa oli perustamassa Lääketehdas Orion Oy:tä Helsinkiin ja vähän myöhemmin Valtion Ruutitehdasta Vihtavuorelle. Kompan viimeinen suuri teollisuutta edistävä tutkimushanke oli yritys yhdessä poikansa kanssa valmistaa bensiiniä kotimaisesta turpeesta käsittelemällä sitä korkeassa paineessa vedyllä, eli hydraamalla. Teolliseen tuotantoon asti hanke ei edennyt, mutta Komppa käytti sotavuosina autossaan itse valmistamaansa bensiiniä puukaasuttimen asemasta.
Komppa oli 1891 mukana perustamassa Suomen vanhimpia kemistijärjestöjä Kemistiklubia ja Suomen Kemistiseuraa. Kun 1900-luvun alussa luotiin suomenkieliset järjestöt tieteen ja tekniikan eri alueille, Komppa oli mukana aloitteentekijänä. Aktiivisimmin hän itse osallistui perustamiensa Suomalaisen Tiedekatemian (1908) ja Suomalaisten Kemistien Seuran (1919) toimintaan. Myös Turun suomenkielinen yliopisto ja Alfred Kordelinin rahasto olivat Kompan sydäntä lähellä. Toimittuaan yliopiston perustamiskomiteassa Komppa valittiin 1935 Turun yliopiston kansleriksi.
Kun professori Komppa jäi eläkkeelle 1937, hän luovutti kemian osastolle tieteellisten julkaisujensa eripainokset sidottuina kahdeksi paksuksi kirjaksi. Julkaisuja oli kertynyt yli 200, useimmat niistä johtavissa saksalaisissa kemian lehdissä. Muutamaa vuotta myöhemmin Komppa teki laajan esitelmämatkan Saksaan, jossa hän esitti yhteenvedon terpeenitutkimuksistaan.
Gustaf Kompan aktiiviura kokeellisena tutkijana päättyi Helsingin suurpommituksiin helmikuussa 1944, jolloin Teknillisen korkeakoulun vanha kemian rakennus tuhoutui täysin mukaan luettuna Kompan laboratorio muistiinpanoineen ja preparaatteineen. Tämän jälkeen Komppa asui etupäässä maatilallaan Karjalohjalla, jonne hän oli perustanut lajimäärältään Suomen suurimman arboretumin. Siellä oli parhaimmillaan 720 erilaista puuta tai puuvartista pensasta. Suomen Dendrologinen Seura on 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kunnostanut Tammiston arboretumia.
Kunnianosoitukset
Gustaf Komppa on saanut useita kunnianosoituksia (Suomen Valkoisen Ruusun suurr. 1937, Vapaudenristi 1, Vapaudenristi 3, Väestönsuojelun am. 1, Ruotsin Pohjantähden K, Tanskan Dannebrogin K, Kunniatohtori Kööpenhaminassa 1929, Uppsalassa 1932, Heidelbergissä 1936 ja Teknillisessä korkeakoulussa 1949), palkintoja (Suomen Tiedeseuran Längmanin palkinto 1903, Suomalaisten kemistien seuran Gadolin-mitali 1937; Deutsche Chemische Gesellschaftin A. W. Hofmannin mitali 1941), sekä toiminut kunniapuheenjohtajana (Suomalaisten Kemistien Seura 1928, Suomen Kulttuurirahasto 1937).
Gustaf Kompan mukaan on nimetty
- Teknillisen korkeakoulun luentosali
- Alfred Kordelinin säätiön Gust. Kompan apurahasto
Kompasta on tehty lisäksi veistoksia (E. Wikström 1924, Suomalainen tiedeakatemia; K. Noramies 1953, Hietaniemen hautausmaa; A. Matilainen. 1991, Aalto-yliopisto), maalauksia (A. Favén 1933, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; E. Snellman 1938, Suomalainen Tiedeakatemia; E. Rautala 1938, Turun yliopisto) ja mitali (E. Wikström 1932).
Lähteet:
Jansson, J. (2008). Gustaf Kompan kamferin totaalisynteesi. Helsingin yliopisto: Kandidaatintutkielma. Linkki artikkeliin
Kauffman, G. B. (1983). Julius Bredt and the structure of camphor: On the threshold of modern stereochemistry. Journal of Chemical Education, 1983, 60 (4).
Kirsilä, J. (2001). Komppa, Gustaf (1867 – 1949). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Linkki artikkeliin