Monika Österberg työskentelee Aalto-yliopistolla biotuotekemian professorina.
Aalto-yliopisto
Tutkimus
Mikä sai teidät kiinnostumaan kemiasta?
Luonnontieteet olivat jonkun verran kiinnostavia lukiossa, mutta toden teolla innostuin kemiasta vasta kun pääsin opiskelemaan kemiaa yliopistoon. Kaikki kokeellinen laboratoriotyö oli hauskaa.
Minkälaista kemian tutkimustyötä teette tällä hetkellä?
Tutkin puupolymeerien hyödyntämismahdollisuuksia uusissa materiaaleissa. Ekologisista syistä ja myös öljyn ennustetun ehtymisen takia on syytä miettiä öljypohjaisten materiaalien kuten esim. muovin korvaamista uusiutuvilla materiaaleilla. Puusta voidaan erottaa kuidun nanorakenteita, 5- 30 nm ohuita ja useita mikrometrejä pitkiä selluloosasäkeitä. Näitä kutsutaan selluloosananofibrilleiksi ja tutkin niiden käyttöä lujien, mutta keveiden materiaalien valmistuksessa, pakkauksissa sekä lääketieteen sovelluksissa, kuten solunkasvatusalustana. Ligniini on luonnollinen polymeeri, jolla on mielenkiintoisia antibakteerisia ominaisuuksia. Yhdistämällä ligniiniä luonnon hartseihin voidaan käsitellä puuta vettä hylkiväksi, jolloin se kestää paremmin kosteutta ja soveltuu vaikka pesutiloihin. Tällä hetkellä käytämme ligniiniä puun muokkaamiseen, mutta ideaa voidaan soveltaa myös kuituihin. Tavoitteeni on, että tulevaisuudessa pystyisimme lisäämään puun käyttöä rakennuksissa ja valmistamaan Goretex-tyypisiä, vettä hylkiviä, mutta hengittäviä tekstiilejä täysin uusiutuvista raaka-aineista.
Mikä tutkimuksessanne erityisesti kiinnostaa teitä itseänne ja mikä on työssänne parasta?
Tutkimukseni ympäristöhyöty. On myös kiehtovaa, että käytämälläni pintaherkillä laitteilla kuten esim. atomivoimamikroskoopilla pystyy näkemään nanometrinkokoisia rakenteita. Työssä on parasta että saa tehdä töitä nuorekkaassa ja kansainvälisessä ympäristössä. Yksi työni päätehtävä on väitöskirjatyöntekijöiden ohjaus. Siinä on todella palkitsevaa olla mukana nuoren henkilön kehityksessä (usein epävarmasta) vastavalmistuneesta opiskelijasta itsevarmaksi asiantuntijaksi jolla on edellytykset itse ohjata tutkimusta teollisuudessa tai akateemisessa maailmassa. Professorina saa myös hyvin pitkälle itse päättää mitä tekee, mitä tutkii ja kenen kanssa tekee yhteistyötä.
Minkälaista kansainvälistä yhteistyötä teette?
Teen pienimuotoista yhteistyötä eri tutkijoiden kanssa joita olen tavannut konferensseissä. Näitä kumppaneja löytyy mm Ruotsista, Ranskasta, Englannista ja Australiasta. Yhteistyö on usein joko tutkijan vaihtoa tai vaan osaamisen yhdistämistä niin että syntyy yhteisjulkaisu. Olen myös ollut mukana kansainvälisissä projekteissa.
Mitä olette tutkineet aiemmin? Entä mitä haluaisitte tutkia tulevaisuudessa?
Väitöskirjatyön aikana tutkin selluloosapintojen välisiä vuorovaikutuksia pintavoimalaitteella ja atomivoimamikroskoopilla. Urani alkuvaiheessa tutkimuksen tavoitteet liittyivät enimmäkseen paperinvalmistukseen. Viimeaikoina puupolymeerien hyödyntäminen muissa materiaaleissa kuin paperissa on noussut esille. Jatkossa minua kiinnostaisi esim. kehittää aktiivitekstiilejä (vettähylkiviä tai antibakteerisia) uusiutuvista raaka-aineista ja soveltaa tutkimustani myös lääketieteellisissä sovelluksissa.
Minkälainen opiskelupolku teillä on ollut koulumaailmasta tutkijauralle?
Lukiossa kemia ja biologia kiinnostivat, mutta urapolku ei ollut yhtään selvä. Luin jopa lyhyttä matematiikka mikä jatkossa vähän haittasi opintoja. Mietin paljon erilaisia opiskeluvaihtoehtoja ja kävin tutustumassa yliopistoihin siinä määrin kuin tällaisia käyntejä tarjottiin. Päätin pyrkiä opiskelemaan kemiaa Helsingin yliopistoon opettajan työ mielessä, mutta vuoden kemian opintojen jälkeen opettajuus ei kiinnostanut, koska olin mielestäni oppinut niin paljon enemmän kuin mitä kouluopettajana tarvitsisi tietää. Opiskelin ensin ruotsinkielisellä kemianlaitoksella, mutta maisterivaiheen pääaineeksi valitsin polymeerikemian. Kun olin kirjoittamassa gradua, vanha professorini kemianlaitokselta kysyi kiinnostaisiko minua tehdä väitöskirjaa Ruotsissa pintakemiasta. Aihe kuulosti mielenkiintoiselta ja oli pahinta lama-aikaa, joten lähdin Tukholmaan haastatteluun. Sain paikan ja hurahdin saman tien tutkimukseen. Tutkimus oli todella mielenkiintoista ja tutkijana sai matkustaa ulkomaille konferensseihin ja työskennellä samanhenkisten hauskojen ihmisten kanssa. Ruotsista siirryin aikanaan silloiseen Teknilliseen korkeakouluun (Aalto Yliopisto) Puunjalostustekniikan laitokselle jossa olen jatkanut pintakemiaan liittyvää tutkimustani.
Mitä haluaisitte sanoa henkilölle, joka harkitsee kemian opiskelua?
Kemia yliopistossa on paljon mielenkiintoisempaa kuin lukiossa. Kemian osaaminen on hyvä työkalu jos haluaa tehdä ympäristön hyväksi töitä. Hyväksi kemistiksi/tutkijaksi voi päätyä hyvin erilaista polkua pitkin eikä uravalinta tarvitse olla valmis lukiossa.