Olavi Erämetsä (10.10.1906-3.1.1974) oli epäorgaanisen kemian professori. Hän teki uraauurtavaa työtä geokemian, hivenaineanalytiikan sekä harvinaisten maametallien tutkimuksen ja teollisten sovellusten alueilla. Erämetsän tunnetuin saavutus oli alkuaine prometiumin löytäminen luonnosta.
Kuva: Ahoerstemeier.
Elämä
Kurt Heikki Olavi Enwald syntyi Lahdessa vuonna 1906 perheeseen, jossa kannustettiin luonnontieteiden opiskeluun. Hänen isänsä oli kouluneuvos Kurt H. Enwald ja äitinsä Ingrid Viola Ryberg. Enwaldin suku muutti nimensä Erämetsäksi 1936.
Erämetsä kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1925. Hän jatkoi kemian opiskelua Teknillisessä korkeakoulussa (nykyään Aalto-yliopisto), josta valmistui diplomi-insinööriksi 1934 ja tekniikan tohtoriksi 1938. Väitöskirjan aiheena oli geokemia ja se käsitteli indiumin esiintymistä suomalaisissa mineraaleissa.
Erämetsä harrasti valokuvausta. Hän meni naimisiin filosofian kandidaatti Elvi Kaarina Pakarisen (1904-1978) kanssa. Pariskunta sai tyttären, jolle annettiin nimeksi Kirsti Inkeri Kaarina (1943). Erämetsä menehtyi Helsingissä 1974.
Työ
Erämetsä oli kiinnostunut kemian ohella geologiasta. Hän toimi useita vuosia Geologisen toimikunnan apulaisgeologina ja teki viisi tutkimusmatkaa Lappiin. Myös väitöskirjatyössään Erämetsä yhdisti kemian ja geologian. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä spektrokemiallista analyysia, joka oli tähän aikaan uutta hivenaineanalytiikassa. Erämetsän johtama laboratorio oli alan tutkimuksen ja opetuksen kärjessä 1950-luvulla. Laboratoriossa on aikansa moderneja laitteita, kuten kipinäherätykseen perustuva massaspektrometri ja uusi röntgenfluoresenssilaitteisto.
Väitöskirjansa valmistumisen aikoihin Erämetsä aloitti myös harvinaisten maametallien tutkimukset. Yhdessä Thure Georg Sahaman kanssa hän julkaisi 1939 kompleksinmuodostukseen ja kromatografiaan pohjautuvan erotusmenetelmän. Tästä tuli ioninvaihtohartseihin sovellettuna vakiomenetelmä harvinaisten maametallien ja radioaktiivisten aktinidien erottamiseksi. Erämetsän tutkimuksiin ja aloitteeseen perustui lantanidien tuotannon käynnistäminen 1960-luvulla Oulussa Typpi Oy:n tehtailla.
Suuren mittakaavan teollinen tuotanto mahdollisti prometium-alkuaineen eristämisen luonnosta. Tätä harvinaisten alkuainetta oli yritetty turhaan löytää luonnosta jo 1920-luvulta lähtien. Atomipommiprojektin yhteydessä amerikkalaiset tutkijat olivat lopulta keinotekoisesti valmistaneet prometiumin isotooppia 147. Erämetsä onnistui osoittamaan 1965, että isotooppia esiintyy erittäin pieninä pitoisuuksina myös luonnon mineraaleissa. Prometiumin löytöön luonnosta on suhtauduttu epäillen, mutta myöhemmin tehdyt analyysit muista mineraaleista ovat antaneet samanlaisia pitoisuuksia.
Erämetsä teki merkittävän uran pääasiassa Teknillisessä korkeakoulussa, jossa hän työskenteli analyyttisen kemian lehtorina (1940-1946) ja epäorgaanisen kemian professorina (1947-1973). Hän kirjoitti yli sata julkaisua ja ohjasi väitöskirjoja sekä diplomi- ja lisensiaatintöitä. Hänen päätutkimuskokonaisuutensa olivat maametallit, hivenaineanalytiikka, kemian historia ja alkuainerikin eri kidemuotojen selvitys. Näiden pääteemojen lisäksi Erämetsä oli kiinnostunut elämän synnyn kemiallisesta taustasta ja suomenkielisen kemian ja tekniikan nimistön alkuperästä.
Kunnianosoituksia
Erämetsä sai työstään kunnianosoituksia (Suomen Leijonan K, Vapaudenmitali 1, Talvisodan mm. ja Eero Mäkinen -mitali 1973) ja toimi jäsenenä alansa eri seuroissa (Suomalaisten Kemistien Seuran puheenjohtaja 1945-1946 ja kunniajäsen 1971, Teknillisten tieteiden akatemian perustajajäsen 1957, Suomalainen tiedeakatemia jäsen 1961).
Erämetsästä on tehty maalaus (E. Tilvis 1967), joka on esillä Aalto-yliopiston kemian tekniikan osastolla.
Lähteet:
Niinistö, L. (2000). Erämetsä, Olavi (1906-1974). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Linkki artikkeliin