Olli Ant-Wuorinen (21.4.1904-26.6.1993) kuului Suomen kansainvälistyvän kemian tutkimuksen kärkinimiin 1930-luvulta lähtien. Hän kehitti menetelmän puun sokeroimiseksi rikkihapon avulla.
Olli Viljo Anton Wuorinen syntyi Helsingissä vuonna 1904. Hänen isänsä oli lakitieteen kandidaatti Anton Wuorinen ja äiti Ida Sofia Malmström. Olli Wuorinen muutti nimensä 1930 Olli Ant-Wuoriseksi.
Ant-Wuorinen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta 1923. Sieltä hän jatkoi Helsingin yliopistolle lukemaan kemiaa, valmistui filosofian kandidaatiksi 1928 ja lisensiaatiksi 1931. Kemian tutkimus alkoi 1920-luvun lopulta lähtien kansainvälistyä voimakkaasti. Ant-Wuorinen laati väitöskirjan selluloosakemiasta (Selluloosan asetolysiä koskevia tutkimuksia) ja suoritti tohtorin tutkinnon Birminghamin yliopistossa.
Vapautunut alkoholipolitiikka mahdollisti kemian teollisuuden toiminnan laajentumisen ja Ant-Wuorinen palasi Suomeen sosiaaliministeriön alkoholikemistiksi (1932-1937). Tästä hän siirtyi teollisuuden puolelle Keskuslaboratorio Oy:n paperintutkimusosaston johtajaksi 1937-1940. Suomessa haluttiin lisätä teollisuuden jalostusastetta sekä maan omavaraisuutta ja pohdinta siirtyi puun kemiallisten ominaisuuksien tutkimiseen. Ant-Wuorisen tutkimuskohteena olivat puun ainesosien, erityisesti selluloosakuidun, kemialliset ominaisuudet.
Talvisodan alkaessa Ant-Wuorinen siirtyi kansanhuoltoministeriön kemiallisen toimiston osastotopäälliköksi (1939-1940). Tällöin hän kehitti käyttökelpoisen menetelmän puun sokeroimiseksi moottorialkoholin raaka-aineeksi. Suomen valtio osti oikeudet menetelmään, jonka seurauksena Suomessa kyettiin tarvittaessa irrottautumaan ulkomaisista puusokerin tuotantoon liittyvistä patenteista. Koetehdas toimi Oulussa, mutta varsinainen Puukemia Oy:n Heinolan tuotantolaitos ei ehtinyt valmistua toisen maailmansodan aiheuttaman pulan aikana. Ant-Wuorinen työskenteli valtion puunsokeroimistoimikunnan toimitusjohtajana (1940-1943), Puukemia Oy:n tutkimusjohtajana (1943-1950) ja Suomen Gummitehdas Oy:n tieteellinen asiantuntijana (1943-1947).
Toisen maailmansodan jälkeen Ant-Wuorinen toimi Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen kemiallisteknillisen laboratorion johtajana ja toimi Teknillisen korkeakoulun (nykyinen Aalto-yliopisto) selluloosakemian dosenttina 1939-1945.
Ant-Wuorinen meni naimisiin 1928 Kaija Lydeckenin kassa. Pariskunta sai kolme lasta: Aijami Ritva Inkerin (1931), Irma Kaarinan (1937) ja Tuula Helena Marjatan (1942). Olli Ant-Wuorinen kuoli vuonna 1993.
Kunnianosoituksia
Ant-Wuorinen sai Suomen Leijonan ritarikunnan kunnianosoituksen (Suomen Leijonan K.).
Hän toimi myös Suomen kemistien seuran puheenjohtajana (1938-1939) ja sen hallituksessa (1940-1941) sekä Teknillisten tieteiden akatemiassa (1957).
Lähteet:
Nykänen, P. (2002). Ant-Wuorinen, Olli (1904-1993). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Linkki artikkeliin