Orgaaninen kemia


Kuva: Helsingin yliopistomuseo

Orgaanisessa kemiassa tutkimuskohteina ovat hiiliyhdisteet ja niihin liittyvä kemia. Orgaanista kemiaa kutsutaan toisella nimellä myös elämän kemia. Tämä juontaa siihen, että eliö- ja kasvimaailman ajava voima perustuu pääasiallisesti hiilen yhdisteiden kemialle. Ennen luultiinkin, että maailmassa on olemassa “elämän voima”, jota ihminen voi ohjata. Esimerkiksi pitkään ajateltiin, että luonnossa olevia orgaanisia ei voida syntesoisoimaan. Tämän todisti vääräksi Friedrich Wöhler syntetoimalla vahingossa ureaa. Nykyään orgaaninen kemia on paljon muutakin ja tutkimuskohteina muutkin, kuin elävissä olennoissa oleva kemia.

Suomessa tutkimus alkoi 1800-luvulla

Suomessa orgaanista kemiaa on aloittanut tutkimaan Helsingin yliopistossa Adolf Edvard Arppe, joka työskenteli Saksassa 1845-1894 Friedrich Wöhlerin ja Justus Liebigin laboratorioissa. Arppe oli Helsingin yliopiston kemian professorina 1847-1870.

Arppea tutkimuksen etulinjassa seurasi Johan Jacob Chydenius. Hän oli työskennellyt Pariisissa Charles Adolphe Wurtzin laboratoriossa 1866-1867, josta toi muun muassa Suomeen Kekulén rakenneteorian. Professorina hän toimi 1871-1880.

Chydeniuksen jälkeen professuurin otti vastaan Edvard Hjelt vuosiksi 1882-1907. Hän oli ensimmäinen lähes puhtaasti orgaanisen kemian asiantuntija. Hän tutki urallaan pääasiassa laktoneita, mutta osallistui myös Kamfeerin rakenteen selvittämiseen.

Seuraavaksi professuurista vastasi Ossian Aschan 1908-1927, jonka tutkimuskohteena olivat muun muassa alisykliset yhdisteet. Hänen aikanaan kemian opetuksesta vastasi hetken Guss Mattsson. Aschanin jälkeen Helsingin yliopiston orgaanisen kemian tutkimusta jatkoi Niilo Toivonen, joka toimi professorina 1928-1957. Hänen erikoisalaansa oli terpeeni- ja kamferikemia. Toivosen jälkeen Helsingin yliopistolla orgaanisen kemian professuuria ovat hoitaneet Pekka Hirsjärvi 1958-1982 ja Tapio Hase 1984-2002. Hase on tuonut Suomeen orgaanisen synteesisuunnittelun tietokoneavusteiset menetelmät ja kehittänyt tarkoitukseen tietokantoja (muun muassa ALLSYN, SYNTHONS). Nykyään professuuria hoitavat Ilkka Kilpeläinen, Mikko Oivanen ja Kristiina Wähälä.

Gustaf Kompan perintö

Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto) orgaanisen kemia tutkimuksen aloittamisesta vastasi Gustaf Komppa. Komppa teki pitkän uran Teknillisessä korkeakoulussa opettajana ja tutkijana. Professuurin hän sai vuosiksi 1908-1937. Hänet muistetaan kamferin ja terpeeniyhdisteiden kemian tutkimuksista. Komppa oli Suomalaisen Tiedeakatemian perustajajäsen.

Kompan seuraajia olivat John Palmén 1941-1952, Gustaf Nyman 1954-1972, Jarl Grinpenberg 1972-1977 ja Mauri Lounasmaa 1979-1998. Nyman on tunnettu teollisuudessa käytetystä furfuraaliprosessista. Grinpenberg oli taas synteetikko ja luonnonainekemisti, jonka yhtenä tutkimuskohteena olivat sienien väriaineet. Lounasmaa on keskittynyt luonnonainekemiaan ja alkaloidien tutkimukseen, kehittänyt stereoselektiivisiä synteesejä ja synteesimenetelmiä sekä selvittänyt luonnonaineiden rakenteita. Nykyiset professorit ovat Reija Jokela ja Ari Koskinen.

Monipuolista orgaanisen kemian tutkimusta

Åbo Akademissa orgaanisen kemian historia alkaa vuodesta 1921, jolloin Karl Schmidt nimitettiin orgaanisen kemian lehtoriksi. Hän löysi synteesin cardiazol-sydänlääkkeelle. Professorina hän toimi 1922-1924. Häntä seurasivat professorit Helge Aspelund 1934-1961, Gustaf-Adolf Holmberg 1963-1978 ja Karl Pensar 1979-1989. Aspelundilla oli yhteyksiä lääketeollisuuteen, kun taas Holmbergin erikoisalana olivat Grignardin reagenssit. Nykyisin professuuria hoitavat Leif Kronberg, Reko Leino ja Jorma Mattinen.

Turun yliopiston orgaanisen kemian tutkimuksen aloitti Matti Palomäki, joka hoiti professuuria vuosina 1921-1941. Hänen tutkimuskohteenaan olivat eetteri- ja esterihydrolyysit. Häntä seurasivat Einar Salmi 1941-1945, Reino Leimu 1947-1970 ja Erkki Euranto 1971-1991. Tällä hetkellä orgaanisen kemian professorina on Harri Lönnberg. Lönnbergin tutkimuskohteena on bio-orgaaninen kemia, erityisesti nukleiinihapot ja entsyymikatalyysi.

Oulun yliopistossa ensimmäinen orgaanisen kemian asiantuntija oli Hans Krieger, joka hoiti professorin virkaa vuosina 1964-1991. Hänen seuraajansa oli Ari Koskinen 1992-1999, joka kehitti enentioselektiivisiä asymmetrisiä synteesejä ja sovelsi synteesimenetelmiä biologisesti merkittävien luonnonainemolekyylien syntetiikkaan ja niiden vaikutusten tutkimukseen. Tällä hetkellä professorina työskentelee Osmo Hormi.

Jyväskylän yliopiston ensimmäinen orgaanisen kemian professori oli Jaakko Paasivirta 1969-1994, jonka erityisalaa oli karbokationien rakennetutkimus ja ympäristömyrkkyjen tutkimus. Nykyään orgaanisen kemian professuuria hoitavat Erkki Kolehmainen, Maija Nissinen, Petri Pihko ja Kari Rissanen.

Itä-Suomen yliopistossa orgaanisen kemian professoreja ovat Janne Jänis ja Juha Rouvinen. Yliopisto aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa.


Kuva

Orgaanisen kemian professoreita ovat tällä hetkellä: