Ossian Aschan (16.5.1860-25.2.1939) oli orgaanisen kemian tutkija ja Helsingin yliopiston professori. Hän oli Suomen kemian toisen kultakauden keskeinen vaikuttaja ja kuuluu merkittävimpiin suomalaisiin kemisteihin.
Kuva: Helsingin yliopistomuseo
Elämä
Adolf Ossian Aschan syntyi Helsingissä vuonna 1860. Hänen isänsä oli konrehtori Carl Achates Aschan ja äitinsä Matilda Waenerberg. Perheeseen kuului yhteensä kymmenen lasta, joista Ossian Aschan oli toiseksi vanhin. Aschanin äidinkieli oli ruotsi, mutta hän kävi koulunsa suomeksi Klassisessa lyseossa Kuopiossa, jonne perhe oli muuttanut. Ylioppilaaksi Aschan valmistui 1877.
Hän aloitti insinööriopinnot Polyteknillisessä opistossa (nykyinen Aalto-yliopisto) ja luonnontieteiden opinnot Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (nykyinen Helsingin yliopisto). Henrik Wahlforssin ja Ernst Qvistin luennoilla Aschan innostui kemiasta ja 1881 sai tutkinnon molemmista oppilaitoksista. Tohtoriksi Aschan valmistui 1884 väittelemällä sulfokarbamidien vaikutuksesta aminohappoihin.
Ossian Aschani meni naimisiin Elin Enqvistin kanssa vuonna 1885. Pariskunta sai kolme tytärtä: Ruthin, Evan ja Ingerin. Aschan kuoli Helsingissä vuonna 1860.
Työ
Aschanin suuntautuminen akateemiselle uralle tapahtui vähitellen. Valmistuttuaan hän työskenteli aluksi teollisuuden palveluksessa analyytikkona Turun salpietaritehtaassa. Täältä hän lähti opiskelemaan värjäyskemiaa ja -tekniikkaa Pietariin, josta matkusti edelleen 1883 stipendin turvin Berliiniin Gewerberakademihin, jossa työskenteli A. W. von Hofmannin laboratoriossa.
Suomeen palattuaan Aschan oli mukana Lounais-Suomen geologisissa tutkimuksissa ja toimi Helsingin elintarvikelaboratorion johtajana. Töiden ohella kirjoitetut artikkelit toivat dosentin pätevyyden 1886, jonka jälkeen Aschan sai opettaa kemiaa yliopistolla.
Opetustyön ohella Aschan solmi yhteistyösuhteita aikansa merkittävimpiin kemisteihin. Hän työskenteli muun muassa Julius Wislicenuksen ja Wilhelm Ostwaldin laboratorioissa (1890), Münchenissä Adolf von Baeyerin luona (1891) sekä Heidelbergissä Victor Meyerin ja J. W. Brühlin kanssa (1894). Aschan oli kiinnostunut stereokemiasta, uudesta teoriasta orgaanisten yhdisteiden rakenteesta. Tältä alalta Aschan julkaisi teoksen (Strucktur- und stereochmische Studien in der Camphergruppe, 1895), jonka avulla sai kemian apulaisen viran yliopistolla.
Aschanin vahvuutena pidetään monipuolista osaamista orgaanisessa kemiassa, mittavaa kirjallista tuotantoa ja kattavia henkilösuhteita niin kansallisiin kuin kansainvälisiinkin kemisteihin. Aschan julkaisi yhdessä Edvard Hjeltin kanssa ruotsinkielisen oppikirjan Lärobok i organisk kemi (1893) ja yhdessä J. W. Brühlin kanssa Aschan toimitti viisi osaa Roscoe-Schorlemmerin orgaanisen kemian oppikirjaa. Aschanin vaikutus opettajana olikin merkittävä. Hän oli kemian laitoksen ainoa opettaja vuosina 1899-1907, koska hänen kolleegansa Hjelt siirtyi rehtoriksi. Professoriksi Aschan kutsuttiin 1908 ja hän oli keskeinen orgaanisen kemian opettaja Suomessa eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1927. Monet tulevista kemian alan vaikuttajista, myös nobelisti Arttu Ilmari Virtanen, olivat hänen oppilaitaan. Moni heistä aloitti terpeenitutkijana.
Aschanin yli 200 tieteellis-teknistä julkaisua käsittelivät orgaanista kemiaa, muun muassa kamferia, terpeenejä, tärpättiä, hartseja ja hartsihappoja sekä raaka-öljyn ja selluloosan kemiaa. Parhaiten hänet tunnettiin kuitenkin alisyklisten yhdisteiden tutkimuksista. Aschan totesi jo 1890, että alisyklisiä yhdisteitä olisi tutkittava aivan omana ryhmänään. Hänen pääteokseksenaan pidetään laajaa teosta Chemie der alicyklischen Verbindungen (1905), jonka Göttingenin yliopisto palkitsi Valbruch-palkinnolla.
Tutkimusotteeltaan Aschan oli analyytikko, jota ei kiinnostanut kemiallinen synteesi. Häntä pidettiin varovaisena ja konservatiivisena kemistinä. Selvittäessään lääkeaineena ja selluloidin valmistuksessa käytetyn kamferin (C 10 H 16 O) molekyylirakennetta Aschan varoi osallistumasta kansainväliseen rakennekaavakilpailuun. Vuonna 1900 Aschan havaitsi ettei kamferin johdannainen kamfaani ollut optisesti aktiivinen, ja oli näin löytänyt ensimmäisen sitovan todisteen kamferin molekyylirakenteesta. Lopullinen todiste saatiin Gustaf Kompan kamferisynteesistä 1903. Samana vuonna Aschanin kattava yhteenveto (Die Konstitution des Camphers) vahvisti kamferin rakenteen analyyttistä tietä.
Aschanin urassa yhdistyivät puhdas tiede ja soveltava tutkimus. Aschan siirtyi 1907 Berliiniin Schering-yhtiön laboratorion johtajaksi kehittämään kamferin teollista valmistusprosessia ja jatkoi vielä professorikaudellaankin yhtiön neuvonantajana. Myöhemmin hän tutki tärpättejä yhdysvaltalaisen Hercules Powder -yhtiön kanssa. Aschan tutki pitkään synteettisen kumin valmistusta ja yritti löytää polymeroinnille halvan lähtöaineen. Joukko liikemiehiä perusti Aschanin aloitteesta 1916 Keskuslaboratorio Oy:n teollisuuden omaksi laboratorioksi. Ajatuksena oli saada teollisuus ja kemiantutkimus hyödyttämään toisiaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut Suomessa yhtä hyvin kuin esikuvamaassa Saksassa.
Aschan oli aktiivinen monissa tieteellisissä yhdistyksissä ollen mukana perustamassa Suomen kemistiseuraa (Finska Kemistsamfundet) 1891 ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademienia 1922 sekä oli jäsenenä Suomen Tiedeseurassa. Aktiivisuus ulottui myös politiikkaan, jossa Aschan toimi hetken Ruotsalaisen Kansanpuolueen kansanedustajana sekä vaikutti puolueen hallituksen ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä.
Ashan sai jo aikanaan kansainvälistä arvostusta, mistä kertoo muun muassa se että hän on ainoa suomalainen, joka otettiin mukaan kansainväliseen kemistien elämäkertateokseen. Hän oli monen pohjoismaisen ja saksalaisen tieteellisen seuran jäsen ja sai useita kunnianosoituksia työstään.
Kunnianosoitukset
Ossian Aschan toimi monissa merkittävissä viroissa (Helsingin kaupungin elintarviketutkimuslaboratorion johtaja 1885-1891, yliopiston kemian dosentti 1886-1896; kemian apulainen 1896-1908; vt. kemian professori 1899-1907 ja vakinainen 1908-1927). Hän oli myös mukana teollisuudessa (Turun salpietaritehtaan työnjohtaja 1881-1882, vt. jaostogeologi Suomen geologisessa toimikunnassa 1884-1885, Berlin-Charlottenburgin Chemische Fabrik auf Actien tieteellisen laboratorion johtaja 1907-1908 ja neuvoa antava kemisti 1908-1919, Keskuslaboratorio Oy:n neuvoa antava kemisti 1916-, Hercules Powder Companyn neuvoa antava kemisti 1921-.) ja politiikassa Ruotsalaisen Kansanpuolueen kansanedustajana (1910) sekä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenä (1907-1912, 1914-1918).
Ossian Aschanista on tehty Helsingin yliopiston kokoelmissa oleva maalaus (W. Sjöström 1931) ja mitaleja (J. Munsterhjelm 1925, G. Qvist 1925 ja 1938).
Lähteet:
Kirsilä, J. (2001). Aschan, Ossian (1860 – 1939). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Linkki artikkeliin
Nationalencyklopedin (2014). Ossian Aschan. Nationalencyklopedin-verkkojulkaisu. Linkki artikkeliin