Ensimmäisiä ihmisen käyttämiä metalleja ei tarvinnut eristää malmeista, sillä ne esiintyivät luonnossa puhtaassa muodossa. Ensimmäinen tunnettu metalli oli kupari ja ensimmäiset merkit sen käytöstä on löydetty Lähi-Idästä ajalta 6000 eaa. Kuitenkin vasta noin 3500 eaa alueella löydettiin tapa eristää puhdasta kuparia sitä sisältävistä metalleista. Tarkkaan ei tiedetä miten tämä kemiallinen prosessi otettiin käyttöön, mutta todennäköisesti pala malakiittia Cu 2 (CO 3)(OH 2) joutui sysihiillokselle ehkä niin, että kiveä oli käytetty nuotiota ympäröivänä kivenä.
Kuva: Berlin-George.
Tinalla kupariset työkalut kovemmiksi
Pronssikaudeksi sanotaan ajanjaksoa, jolloin kuparin kovuutta opittiin lisäämään valmistamalla kuparin ja tinan sekoitusta, pronssia. Kupariin lisättävän tinamalmin oikea määrä opittiin kokeilemalla ja niinpä eri ajanjaksojen pronssiesineiden tinapitoisuutta voidaan käyttää esineiden iän määrittämisessä. Suomessa kivikausi vaihtui pronssikaudeksi vähitellen noin 1500-1300 eaa ja kesti tuhat vuotta 500 eaa asti.
Pronssikaudella Keski-Euroopassa ja Venäjällä kaupankäynti ja yhteisöt hierarkisoituivat. Suomeen nämä ilmiöt heijastuivat vain vähissä määrin alueen sijainnin takia. Väestöryhmien yhteydet eri suunnille muovasivat Suomen pronssikautista kulttuuria, ja maa olikin jakautunut kahteen eri kulttuuripiiriin. Näistä on käytetty usein termejä pronssikausi, joka tarkoittaa Suomen rannikkoaluetta eli läntistä pronssikulttuuria ja varhaismetallikausi, joka käsittää samanaikaisen kulttuurin sisämaassa eli Pohjois- ja Itä-Suomen pronssikulttuurin.
Vanhimmat Suomesta löydetyt metalliesineet ja niiden kappaleet ajoittuvat jo kivikauden loppupuolelle. Nämä ovat kuparista taottuja, ja toistaiseksi niitä on löytynyt yhteensä 12 asuinpaikalta. Suomessa vanhimmat metalliesineet, Polvijärven Solan rengas ja Suomussalmen Kukkosaaren kourutaltta, ovat itäistä kuparia ja ne ajoittuvat kivikaudelle noin 3000-2000 eaa.
Metalleja tuotiin Suomeen meriteitse ja maitse
Rannikolla pronssi tuli tunnetuksi metallin levitessä Itämeren alueelle, kun taas sisämaahan se levisi idästä päin. Pronssiesineisiin tarvittavaa kuparia ja tinaa ei löytynyt Suomesta, joten raaka-ainetta jouduttiin tuomaan muualta. Pronssikirveitä on osattu valmistaa kuitenkin myös Suomen puolella. Pronssiesineet valmistettiin valamalla: metalli sulatettiin upokkaassa ja kaadettiin muottiin.
Suomen ensimmäinen kuparikaivos oli Orijärven kaivos, jonka toiminta alkoi vuonna 1760. Tuolloin kupari vietiin Ruotsiin jalostettavaksi. 1908 löydettiin Outokummun kupariesiintymä ja louhinta käynnistyi 1910. Tämän jälkeen alkoi suurteollinen kaivostoiminta. Outokummun kuparikaivos lopetti toimintansa 1989, mutta suomalainen kuparinjalostus on vieläkin elinvoimainen ala. Nykyään raaka-aineet tuodaan pääosin ulkomailta tai käytetään kierrätettävänä kupariromuna.