Samuel Chydenius (22.12.1727-11.7.1757) oli arvostettu luonnontieteilijä ja keksijä, joka kehitteli vesi- ja tuulivoimalla käyviä teknisiä laitteita. Hän kuului tunnettuun Chydeniuksen sivistys- ja pappissukuun. Suku on lähtöisin Kalannin kunnan Kytämäen kylästä, jonka nimestä on johjettu myös suvun latinankielinen nimi. Suvun kantaisä oli Rymättylän kirkkoherra Anders Chydenius (k. 1711).
Samuel Chydenius syntyi Eurajoella 1757. Hänen vanhempansa olivat Kokkolan kirkkoherra Jakob Chydenius ja äitinsä Hedvig Hornaea. Chydenius sai jo lapsena tukea vanhemmiltaan keksinnöilleen kun hän rakensi muun muassa tuulella ja vedellä käyviä myllyjä ja muita laitteita.
Chydenius valmistui ylioppilaaksi Turussa 1745. Tästä hän jatkoi opiskelemaan filosofiaa, teologiaa ja luonnontieteitä Turun akatemiaan. Filosofian maisteriksi Chydenius promovoitiin 1748. Chydeniuksen Pro gradu -tutkielma Theses oeconomicae (Taloudellisia väitteitä) käsitteli keinoja Lapin talouselämän edistämiseksi. Hän halusi edistää saamelaisten ja Lapin suomalaisten elinkeinoja, kuten poronhoitoa, tervanpolttoa ja lakkojen poimintaa.
Vuodesta 1749 Chydenius opiskeli Uppsalan yliopistossa kemiaa professori Johan Gottschalk Walleriuksen oppilaana. Hän toimi myös suomalaisen osakunnan kuraattorina, jona yritti herättää ylioppilaissa kiinnostusta kotimaan taloudelliseen kehittämiseen. Tukholmassa hän tutustui kuuluisaan insinööriin Christopher Polhemiin ja hänen keksintöihinsä. Chydenius tutki Pohjanlahden itärannikon kohoamista ja julkaisi 1749 mittaustensa tulokset ottamatta kantaa ilmiön syihin.
Uppsalassa Chydenius julkaisi myös sisävesiliikennettä käsittelevän tutkimuksensa De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda (1751). Samana vuonna Chydenius jätti tiedeakatemialle mietinnön Oulujoen kunnostamisesta vesitieksi ja kanavan rakentamisesta Pieliselle. Vuonna 1751 hänet kutsuttiin Kuninkaallisen tiedeakatemian apujäseneksi.
Palattuaan Turkuun Chydenius jatkoi luonnontieteellisiä tutkimuksiaan ja 1753 hänet nimitettiin Turun akatemian kemian ja mineralogian dosentiksi. Näiden ohella hän luennoi fysiikkaa ja matematiikkaa, sekä perusti omin varoin yliopiston ensimmäisen kemian laboratorion. Chydenius keksi koneita ja laitteita, kuten tuuli- tai vesivoimalla käyvän kaivosporan, jyviä jauhavan vesikäyttöisen puimakoneen, vesivoimalla toimivan kehruukoneen sekä virtauspainemittarin koskien tutkimiseen. Chydenius kehitteli myös uunin, jonka on arveltu vaikuttaneen lämmitysuunin kehitykseen.
Chydenius ehti suunnitella uusia keksintöjä myös sodankäyntiin Suomen aseman näyttäessä turvattomalta. Hän opiskeli linnoitusoppia, ja kaavaili itäisten metsäseutujen puolustamista sekä keksi suojalaitteita kenttätaisteluihin ja suunnitteli nahkaisen sukelluskypärän ilmaletkuineen. Vuonna 1756 Samuel Chydenius nimitettiin filosofisen tiedekunnan ylimääräiseksi apulaiseksi Turun akatemiaan; hänen tehtävänään oli fysiikan ja kemian opetus.
Chydeniukselle koituivat kohtalokkaaksi sisävesiliikenteen käytännön tutkimukset. Suomen koskenperkaustöitä johtava kenraalimajuri Augustin Ehrensvärd kutsui Chydeniuksen apulaisekseen ja antoi tämän tehtäväksi johtaa Kokemäenjoen perkausta. Joesta suunniteltiin tärkeää kulkureittiä. Mitatessaan joen syvyyttä veneestä käsin, Chydenius putosi veteen veneen heilahtaessa. Hän ajautui Niskakoskeen ja ruhjoutui kiviin. Chydenius kuoli Kokemäellä 1957 vain 30 vuotiaana.
Lähteet:
Kotivuori, Y. (2005). Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Samuel Chydenius. Verkkojulkaisu 2005. Linkki artikkeliin
Mustelin, O. (2013). Samuel Chydenius. Svenskt biografiskt lexikon-Internet publikation. Riksarkivet. Stockholm. Linkki artikkeliin
Virrankoski, P. (2000). Chydenius, Samuel (1727-1757). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Linkki artikkeliin