Suomi siirtyi Venäjän keisarikunnan alaisuuteen 1809 autonomisena suuriruhtinaskuntana. Tällöin Suomen taloudelliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset muutokset olivat sidoksissa muutoksiin Venäjällä ja muualla Euroopassa. Suuriruhtinaskunnan historia jakautuu kolmeen eri vaiheeseen. Aluksi oli vuosien 1809–1855 hitaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kausi. Tätä seurasi vuonna 1956 alkanut voimakas teollinen ja taloudellinen kasvu sekä sivistyksellinen, poliittinen ja kulttuurinen edistyminen. Suomella oli autonomisena suurisuhtinaskuntana itsehallinto, joka sai kehittyä vuoteen 1889 asti. Suurisuhtinaskunnan kolmatta vaihetta (1889–1916) leimasi venäläistämispolitiikka. Suomi sai toisen kemian professuurin Venäjän keisarilta 1915. Suomen suuriruhtinaskunnan aika päättyi Suomen itsenäistymiseen 6.12.1917.