Kemiantutkimuksen edellytyksiä ovat pystyvän asiantuntijan lisäksi riittävät tutkimusmahdollisuudet tarjoava virka ja välttämättömät työtilat. Tarvitaan lisäksi laitteet, kemikaalit, kirjallisuus ja kontaktien ylläpitomahdollisuudet. Tämän perusedellytyksenä on ollut yliopistoverkoston syntyminen.
Yliopiston perustehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Yliopistot toimivat vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja edistävät tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Suomen ensimmäinen yliopisto, nimeltään Turun akatemia, perustettiin Ruotsin vallan alaisuudessa Turkuun 1640. Yliopistoon kuului tuolloin neljä tiedekuntaa, jotka olivat oikeustieteellinen-, teologinen-, lääketieteellinen- ja filosofinen tiedekunta. Näistä kemiaa opetettiin filosofisessa tiedekunnassa, mutta vasta vuonna 1761 perustettiin ensimmäinen kemian professuuri. Professorin virkaa hoiti ensimmäisenä Pehr Adrian Gadd. Ennen tätä opetuksesta ja tutkimuksesta olivat vastanneet muiden alojen asiantuntijat.
Yliopisto siirtyi Venäjän vallan aikana Helsinkiin 1828, jolloin myös nimeksi muutettiin Suomen Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Yliopiston nimi vaihtui kolmannen kerran Suomen itsenäistyttyä 1917, jolloin nimi vaihdettiin Helsingin yliopistoksi.
Nykyään Suomessa toimii 14 yliopistoa, joista kaksi on ruotsinkielisiä. Ensimmäiset professuurit nimettiin muihin yliopistoihin seuraavasti: Teknilliseen korkeakouluun (nyt osa Aalto-yliopistoa) 1908, Åbo Akademihin 1918, Turun yliopistoon 1921, Oulun yliopistoon 1960, Jyväskylän yliopistoon 1979 ja Tampereen teknilliseen yliopistoon 1985. Nykyään kemiaa opettavissa yliopistoissa professuureja on useita, mikä mahdollistaa kemian laaja-alaisen tutkimuksen. Yliopiston toiminnan rahoituksesta vastaa suurelta osin valtio.
KEMIAN LAITOS
Turun akatemian ensimmäinen upouusi kemian laboratorio vihittiin käyttöön 1764. Yliopiston muutettua Helsinkiin kesti aina vuoteen 1869, ennen kuin kemian laboratoriolle saatiin uudisrakennus. Tällöin kemian professorina oli Adolf Edvard Arppe, jonka mukaan uudelle rakennukselle annettiin nimeksi Arppeanum. Ennen tätä kemiaa oli opiskeltu kolmen eri rakennuksen tiloissa, joissa kaikissa ilmastointi oli puutteellinen laboratoriotöihin. Laboratoriotöitä tehtiin kolmella eri tasolla: approbatur, cum laude ja laudatur.
Ensimmäiset kemian opetuksen tilat saatiin muihin yliopistoihin seuraavasti: Teknilliseen korkeakouluun (nyt osa Aalto-yliopistoa) 1898, Åbo Akademihin 1921, Turun yliopistoon 1922, Oulun yliopistoon 1959, Jyväskylän yliopistoon 1966 ja Tampereen teknilliseen yliopistoon 1996. Useiden yliopistojen kemian tilat ovat modernisoituneet ja muutaneet osoitettaan alkuperäisestä, mutta 1900-luvun lopulla kaikkien Suomen yliopistojen kemian laitokset ovat saaneet asianmukaiset toimitilat.