Lydia Sesemann (14.2.1845-28.3.1925) oli ensimmäinen tohtoriksi väitellyt suomalainen nainen. Hän väitteli Zürichin yliopistosta 1874, mutta ei tehnyt tutkimusta tai työskennellyt kemistinä.
Kuva: Roland zh.
Lydia Maria Sesemann syntyi Viipurissa 1845 kauppiassukuun. Hänen isänsä oli tukkukauppias Mikael Carl Sesemann (1797-1865) ja äitinsä Antonie Williams (1822-1896). Lydialla oli kuusi sisarta ja kuusi veljeä. Perhekunta lukeutui Viipurin saksalaissyntyisiin ja saksaa puhuviin kauppiassukuihin.
Lydia Sesemannin kasvuympäristössä naisten kouluttautumista pidettiin tärkeänä ja niin myös hän kävi yksityistä koulua, josta sai päästötodistuksen. Isänsä kuoltua hän muutti Stuttgartiin 1865 yhdessä äitinsä Antoinette Sesemannin kanssa. Lydia Sesemann halusi jatkaa opintojaan yliopistossa ja otti sitä varten Saksassa yksityistunteja erityisesti matematiikassa ja latinassa.
Lydia Sesemann opiskeli Zürichissä filosofisen tiedekunnan luonnontieteellisessä osastossa 1869-1874 pääaineenaan kemia. Opiskeluaikanaan hän asui muun muassa professorin rouvan ylläpitämässä täysihoitolassa ja myöhemmin viinitehtailijan ja kauppiaan luona. Keväällä 1874 hän väitteli orgaanisen kemian tohtoriksi väitöskirjalla Über Dibenzylessigsäure und eine neue Synthese der Homotoluylsäure. Hänen työnohjaajinaan toimivat professorit Victor Merz ja Wilhelm Weith. Tuohon aikaan Saksassa tutkittiin aktiivisesti eri kemiallisten aineiden reaktioita, mutta tutkimustuloksilla ei ollut välittömiä käytännöllisiä sovelluksia.
Saavutus mainittiin muutamassa alan julkaisuissa ja kahdessa Suomessa ilmestyneessä sanomalehdessä. Finlands Allmänna Tidning julkaisi asiasta pikku-uutisen, samoin viipurilainen Suomenlehti, jonka mukaan “Neiti Sesemann tästä kaupungista on Zyrichin yliopistossa Sveitsinmaalla ottanut tohtorin tutkinnon luonnon ja matematikin tieteissä”. Sen jälkeen Lydia Sesemannin elämänvaiheista ei ole täyttä varmuutta.
Kun Lydia Sesemann väitteli tohtoriksi, naisille ei ollut olemassa tutkijanuraa. Niinpä Lydia Sesemann lähti pois Zürichistä keväällä 1874 eikä hänen asuinpaikastaan ja toiminnastaan ole tietoja ennen kuin parikymmentä vuotta myöhemmin. Tällöin Sesemann asui sisarensa kanssa Münchenissä (1896-1901, 1907-). Sisarukset asuivat vuosina 1903-1907 Lausannessa eläen viranomaisille antamiensa selvitysten mukaan korkotuloilla. Lydia Sesemann kuoli Münchenissä 80 vuoden ikäisenä vuonna 1925 ja Helene-sisko kolme vuotta myöhemmin.
Naisten koulutus
Naisten kouluttaminen muihin kuin käsityöläisammatteihin alkoi terveydenhuollon piirissä 1600-luvulla, jolloin perustettiin ensimmäiset kätilökoulut. Diakonissojen koulutus sairaanhoitajattariksi alkoi 1830-luvulla ja 1850-luvun lopulla perustettiin Euroopassa ensimmäiset koulut uskonnollisista järjestöistä riippumattomien sairaanhoitajattarien koulutusta varten. Yhdysvalloissa perustettiin naispuolisten lääkärien kouluttamista varten erityisiä lääketieteellisiä kouluja 1850-luvun alussa.
Naisten yliopistollinen koulutus oli Euroopassa hyvin poikkeuksellista 1700-luvulla. Lydia Sesemann oli ensimmäisiä naistohtoreita Euroopassa. Ennen häntä oli tohtoritutkinnon saanut fysiikassa italialainen Laura Bassi (1711-1778) vuonna 1733 ja Saksassa kuninkaalta saadun erikoisluvan turvin lääketieteessä Dorothea Christiana Leporin (1715-1762) vuonna 1754. Venäläinen Nadezjda Suslova valmistui ensimmäisenä naisena Euroopassa lääketieteen tohtoriksi Zürichin yliopistosta vuonna 1867 ja englantilainen Elizabeth Garret Anderson (1836-1917) Pariisissa vuonna 1870.
Euroopassa naisten yliopistolliset opinnot käynnistyivät vähitellen 1860-luvulta lähtien, mutta yleensä naisten opiskelu aiheutti vastustavia mielipiteitä vielä pitkään. Zürichin yliopisto oli ensimmäinen, joka avasi ovensa myös naisille. Aluksi suurin osa naisopiskelijoista tähtäsi lääkärin uralle. Useimmat Yhdysvaltojen yliopistot poistivat esteet naisten lääketieteen opiskelulta vasta 1890-luvulla. Suomessa ensimmäisenä naisena yliopistollisen loppututkinnon suoritti Emma Irene Åström, joka vihittiin filosofian maisteriksi 1882. Helsingin Aleksanterin yliopiston ensimmäinen naistohtori oli lääkäri Karolina Eskelin, joka sai kirurgiasta lääketieteen tohtorin arvon 1896.
Kun Lydia Sesemann aloitti opintojaan, Zürichin yliopistossa opiskeli kaikkiaan neljätoista naista. Heistä yhdeksän oli Venäjältä, kolme Isosta-Britanniasta, yksi Yhdysvalloista ja yksi Sveitsistä. Seuraavina vuosina naisten määrä kasvoi tuntuvasti. Huippuvuotena 1873 naisten määrä nousi 114:ään, ja heistä 99 oli Venäjän keisarikunnan alamaisia.