Analyyttinen Kemia

Analyyttinen kemia tutkii aineiden koostumuksia ja menetelmiä niiden määrittämiseksi. Määrityksessä käytetään hyväksi aineiden kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia. Pohjoismaiden ensimmäinen analyyttisen kemian varsinainen professuuri perustettiin Åbo Akademihin vuonna 1951. Viran ensimmäinen haltija oli Anders Ringbom 1952-1968. Hänen tutkimuskohteenaan oli kompleksometristen titrausten kehittäminen. Hänen seuraajiaan ovat olleet Erkki Wänninen 1967-1987 ja Ari Ivaska vuodesta 1987 alkaen. Nykyään professoreita ovat Johan Bobacka, Kalle Levon, Andrzej Lewenstam ja emeritusprofessori Ivaska.

Aalto-yliopiston analyyttisen kemian laboratorio on ollut Suomessa edelläkävijänä spektrokemiallisten ja hivenaineanalyyttisten menetelmien kehittämisessä ja pinta-analytiikassa. Nykyään professuuria hoitaa Sakari Kulmala.

Helsingin yliopiston analyyttisen kemian ensimmäinen professori oli Osmo Mäkitie 1973-1984, jota seurasi Marja-Liisa Riekkola 1987 alkaen. Riekkolan ryhmä on tutkinut muun muassa näytteiden esikäsittely- ja erotusmenetelmiä sekä niiden mekanismeja. Nykyään professuuria hoitaa Riekkolan lisäksi Tapio Kotiaho.

Turun yliopistolle analyyttisen kemian professuuri perustettiin 1974, jolloin sen sai Jouko Kankare. Hän on muun muassa kehittänyt erittäin herkkiä elektroluminesenssiin perustuvia analyysimenetelmiä, tehnyt ohutkalvojen ja johdepolymeerien perustutkimusta sekä sovellutuksia sensoritekniikassa. Kankare toimii nykyään emeritusprofessorina ja professorin virkaa hoitaa Keijo Haapakka.

Analyyttisen kemian professoreita ovat nykyään: