Adolf Edvard Arppe (9.7.1818-13.4.1894) oli orgaanisen kemian tutkija, joka professorina valittiin tiedekunnan dekaaniksi ja yliopiston rehtoriksi. Myöhemmin hän omistautui käytännön talousmiehen tehtäviin ja hänet nimitettiin uuden teollisuushallituksen ensimmäiseksi yli-intendentiksi sekä senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päälliköksi.
Elämä
Adolf Edvard Arppe syntyi varakkaaseen porvarissukuun Kiteellä vuonna 1818. Hänen isänsä oli laamanni Nils Arppe ja äitinsä kirkkoherran tytär Amalia Beata Cairenius. Arppe pääsi ylioppilaaksi 1833.
Arppe opiskeli fysiikkaa ja kemiaa Helsingin yliopistolla Per Adolf von Bonsdorffin oppilaana ja valmistui priimuksena filosofian maisteriksi vuonna 1840. Hän jatkoi opintojaan Tukholmassa Berzeliuksen laboratoriossa L. F. Svanbergin oppilaana, jonka jälkeen työskenteli muiden aikansa johtavien kemistien laboratorioissa (Eilhard Alfred Mitscherlich Berliinissä, Friedrich Wöhler Göttingenissä ja Justus von Liebig Giessenissä) sekä teki opintomatkoja Sveitsiin, Itävaltaan, Alankomaihin ja Englantiin. Hän aloitti epäorgaanisen kemian tutkijana mutta siirtyi Wöhlerin vaikutuksesta orgaanisen kemian pariin. Vuonna 1844 Arppe valmistui filosofian tohtoriksi väitöskirja-aiheella palorypälehapon yhdisteistä ja reaktioista.
Arppe meni naimisiin Emilia Sofia Porthanin kanssa vuonna 1848. Pariskunta sai kuusi lasta: Matilda Sofian (1849-1891), Nils Ludvigin (1861-1869), Adolf Edvinin (1852-1889), Hugo Eberhardin (1855-1915), Johanna Amalian (1857-1857) ja Aina Emilian (1862-1862). Adolf Edvard Arppe kuoli Helsingissä vuonna 1894.
Työ
Arppe muistetaan orgaanisen kemian tutkimuksista. Hän löysi ensimmäisenä apomorfiinin ja tymolin, tutki ahkerasti pyroviinihappoa ja sen suoloja, tutki rasvojen hapettumista, syntetisoi aniliinin eri isomeerit ja otti käyttöön nimen nitroaniliini. Arppe hoiti mineralogian opetusta vuoteen 1866 ja hänen johdollaan analysoitiin kemiallisesti 45 suomalaista mineraalia sekä yksi meteoriitti. Arppe kirjoitti 29 tieteellistä teosta vuosina 1842-1888.
Arppen oma tutkimustyö jatkui voimakkaana ainakin vuoteen 1862 asti, mutta hänen hallinnolliset tehtävänsä lisääntyivät. Arppe nimitettiin ensimmäisten joukossa dekaaniksi, josta siirtyi yliopiston rehtoriksi 1858 Gabriel Reinin jälkeen. Äänestyksessä Arppe ja hänen lähin kilpailijansa saivat saman verran ääniä, joten arpa ratkaisi kisan. Näiden hallinnollisten tehtävien mukana aiemmin liberaali Arppe muuttui realistiksi, maltilliseksi ja vanhoilliseksi. Arppe oli ylioppilaselämään nähden tiukka järjestyksen mies, mikä ei lisännyt hänen suosituotaan.
Yliopiston rehtorina Arppe edisti kemian alaa ryhtymällä ajamaan uutta laboratoriota. Hänen nimeään kantavaan uudisrakennukseen tulivat myös kemian professorin virka-asunto sekä historiallis-etnografiset kokoelmat ja mineraalikabinetti.
Arppe osallistui valtiopäivien toimintaan ja tuli painoylihallituksen päälliköksi, josta hänet muistetaan sensuurin edistämisestä. Sensorin tehtävä ja yliopiston rehtorin virka eivät kuitenkaan sopineet yhteen, ja Arppe erosi yliopistolta. Hän erosi professuuristaan 1870 mutta toimi vuoteen 1877 painoasiainhallituksen päällikkönä. Myöhemmin hän omistautui käytännön talousmiehen tehtäviin: hänet nimitettiin uuden teollisuushallituksen ensimmäiseksi yli-intendentiksi ja senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päälliköksi.
Myöhemmin Arppe omistautui käytännön talousmiehen tehtäviin, kutsuttiin suuren koulukomitean jäseneksi ja uuden teollisuushallituksen ensimmäiseksi yli-intendentiksi. Viraston tehtävänä oli olla selvillä teollisuuden tilasta, hoitaa patenttiasiat, toimittaa teollisuustilasto ja laatia katsaus ulkomaisista tärkeistä keksinnöistä. Arppesta tuli 1890 senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö.
Keisarin luottamuksen osoituksena Arppe aateloitiin 1863, mutta jo ennen tätä Arppe oli sukulaisuuden kautta vahvasti kiinni aatelispiireissä. Arppe edustaa aikansa reaalipoliitikkoa, joka osasi haastavissa viroissa tehdä kompromisseja ja säilyttää silti tiukan otteen tehtävienhoitoon. Laaja asiantuntemus ja monipuolinen ura sekä taustalla toimiva säätyverkosto loivat perustan yhdelle aikansa vahvalle persoonalle.
Kunnianosoitukset
Adolf Edvard Arppe sai aatelisarvon vuonna 1863. Hän on toiminut yliopiston rehtorina 1858-1869, kemian professorina 1847-1870, matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaanina 1853-1861, painoasiainhallituksen päällikkönä 1865-1877, teollisuushallituksen yli-intendenttinä 1885-1890 sekä senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1890 ja Suomen Tiedeseuran sihteerinä 1856-1867.
Arpen mukaan on nimetty
- Arppeanum (Helsinki)
Lähteet:
Savolainen, R. & Pyykkö, P. (2001). Arppe, Adolf Edvard (1818-1894). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Linkki artikkeliin