Johan Gadolinia (5.6.1760-15.8.1852) pidetään Suomen kemian isänä. Hän työskenteli kemian professorina Turun Akatemiassa ja oli laboratorio-opetuksen edelläkävijä. Gadolin saavutti kansainvälisesti kestävimmät tuloksensa analyyttisessa kemiassa. Hänen tunnetuin kokeellinen saavutuksensa oli alkuaine yttriumin löytäminen ja laajemmin hänen työnsä johti lantanoidien löytämiseen. Gadolin oli kiinnostunut myös taloudellisista ja teollisista asioista. Gadolinin mukaan on nimetty alkuaine gadolinium.
Perhe
Johan Gadolin syntyi Turussa 1760 kodissa, jossa luonnontieteitä harrastettiin ja arvostettiin. Hänen isänsä Jacob Gadolin oli fysiikan professori Turun Akatemiassa sekä työskenteli myöhemmin teologian professorina ja Turun piispana. Hänen äitinsä Elisabeth oli Turun Akatemian fysiikan professori Johan Browalliuksen tytär. Gadolin osoitti isänsä kannustamana jo lapsena suurta matemaattista lahjakkuutta ja sai opetusta kotonaan sekä isältä, että kotiopettajalta.
Gadolin meni naimisiin vuonna 1794 Hedwig Magdalena Thielmanin kanssa. Pariskunta sai yhdeksän lasta: Hedvig Elisabetin (1795-1864), Jakob Algothin (1797-1848), Johanna Ulrikan (1799-1880), Johan Emanuelin (1801-1871), Sofia Magdalenan (1802-1867), Gustava Charlotta Wilhelminan (1805-1813), Nils Andersin (1807-1897), Lovisa Augustan (1808-1809) ja Emilia Karolinan (1813-1868). Vaimon kuoltua hän meni vielä naimisiin Ebba Katariina Palanderin kanssa vuonna 1820.
Opiskelu
15-vuotiaana Gadolin aloitti kemian ja fysiikan opiskelun Turun Akatemiassa. Sieltä hän siirtyi Torben Bergmanin (1735–97) oppilaaksi opiskelemaan tutkimusmenetelmiä Ruotsiin Uppsalan yliopistoon, jossa hän tutustui orgaaniseen kemiaan. Uppsalassa hän opiskeli kemian lisäksi matematiikkaa, fysiikkaa, filosofiaa, latinaa, geologiaa ja mineralogiaa. Vuonna 1781 hän julkaisi Uppsalassa raudan analyysiä käsitelleen pro excercitio -väitöskirjansa “De analysi ferri” ja 1782 pro gradu -väitöskirjansa “De problemato catenario”. Filosofian maisteriksi hänet promovoitiin kesällä 1782.
Gadolin palasi Turkuun vuonna 1783 ja lähti kaksi vuotta myöhemmin opintomatkalle Keski-Eurooppaan. Gadolin osasi kirjoittaa latinaa, saksaa, venäjää, englantia, ranskaa ja ruotsia. Tämä mahdollisti tutustumisen tuon ajan suurimpiin kemisteihin sekä antoisien yhteyksien luomisen tieteilijöihin. Matkalla hän tutustui muun muassa saksalaisiin Lorenz von Crellin (1748–1816) ja Johan Friedrich Gmelinin (1748–1804). Pisimpään Gadolin viihtyi Lontoossa, jossa hän tutki termokemiaa Adair Crawfordin (1748–95) ja Richard Kirwainin (1733–1812) kanssa.
Työ
Haettuaan tuloksetta Uppsalan yliopiston kemian professorin ja apulaisen (nyk. apulaisprofessorin) virkoja opettajansa Bergmanin kuoltua, Gadolin sai Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan ylimääräisen apulaisen viran 1785. Jo kuukautta myöhemmin hän sai kuninkaan valtakirjan Turun Akatemian ylimääräiseksi professoriksi. Varsinaisen kemian professorin virkaan hänet asetettiin Pehr Adrian Gaddin kuoleman jälkeen 1798, missä hän toimi vuoteen 1822 asti. Gadd oli Turun Akatemian rehtori kahteen otteeseen. Hän erosi kemian professorin virasta 62-vuotiaana, mutta jatkoi opetusta vuoteen 1827, jolloin Turun tulipalo tuhosi hänen laboratorionsa. Silloin hän lopetti tutkimustyönsä ja muutti Mynämäelle, jossa kuoli 92-vuotiaana vuonna 1852.
Professorina Gadolin ryhtyi uudistamaan Turun Akatemian kemian opetusta. Gadolin korosti laboratoriotyöskentelyn osuutta kemian opetuksessa antaen oman yksityislaboratorionsa oppilaidensa käyttöön aikana, jolloin Akatemialla ei vielä ollut omaa kemian laboratoriota. Laboratorio-opetuksessa Gadolin kuului eurooppalaisiin edelläkävijöihin, sillä opiskelijoiden laboratorioharjoitukset eivät olleet yleisiä muuallakaan maailmassa. Gadolin kirjoitti ensimmäisen Suomessa ilmestyneen ruotsinkielisen kemian oppikirjan “Inledning till Chemien” (1798), joka perustui Lavoisier’n palamisteoriaan. Gadolin ymmärsi hapen välttämättömyyden palamisessa
Maailmanmaineeseen Gadolin nousi harvinaisten maametallien löytämisen käynnistäneillä tutkimuksillaan. Vuonna 1792 hän sai käsiinsä pienen palan Ytterbyn maasälpäkaivokselta löytynyttä mustaa, raskasta mineraalia. Aikansa taitavimpiin analyytikoihin kuuluvana hän pian huomasi mineraalin sisältävän suuren osan aiemmin tuntematonta maalajia. Uusi maalaji, joka oli pääosin yttriumoksidia, sai pian löytöpaikkansa mukaan nimen yttria, ja siitä on eristetty sittemmin yttriumin lisäksi alkuaineet Er, Tb, Sc, Ho, Tm, Lu ja Dy. Gadolinia pidetään lantanidien löytäjänä ja hänen kunniakseen on nimetty alkuaine Gadolinium (v. 1880). Gadolinin tutkima mineraali nimettiin jo vuonna 1800 gadoliniitiksi (Y 2 FeBe 2 Si 2 O 10 ).
Gadolin julkaisi 59 artikkelia. Hän tutki muun muassa nesteiden höyrystymislämpöjä, aineiden ominaislämpöjä ja kehitti titrimetrisen raudan
analyysimenetelmän kaliumferrosyanidilla. Hän keksi vuonna 1788 tinan kaksi hapetusastetta saostaessaan kuparia viinihappoliuoksella. Hän kirjoitti Suomen ensimmäisen farmakopean ja laati oman mineraalijärjestelmän. Hänet kutsuttiin vuonna 1790 lääketieteen kunniatohtoriksi Ruotsin tiedeakatemiaan sekä jäseneksi 12 muuhun ulkomaalaiseen tiedeseuraan. European Chemical Society on nimennyt Gadolinin sadan merkittävimmän kemistin joukkoon.
1700-luvun viimeiset vuosikymmenet olivat Gadolinin tieteellisen työn huippuvuosia. Sen jälkeen hän alkoi suuntautua yhä enemmän taloudellisiin ja teollisiin asioihin, vaikka säilyttikin kiinnostuksensa mineralogiaan ja mineraalianalyyseihin. Gadolinin muusta toiminnasta voidaan mainita, että hän kuului Turun Soitannollisen Seuran (1790) ja Suomen Talousseuran (1797) perustajajäseniin. Hän arvosteli voimakkaasti myös aikansa ammattikuntalaitosta ja ehdotti valvotun teknillisen opetuksen järjestämistä.
Kemia ja luonnontieteet olivat Gadolinin aikana kapealla pohjalla ja yksittäisten henkilöiden varassa, eikä hänkään pystynyt luomaan omaa koulukuntaansa. Gadolinin analyyttis-mineralogista perinnettä jatkoi kuitenkin hänen oppilaansa Pehr Adolf von Bonsdorff, joka seurasi häntä kemian oppituolin haltijana.
Kunnianosoitukset
Johan Gadolin nosti lyhyessä ajassa Suomen kemian tutkimuksen kansainväliselle tasolle ja hän nautti jo aikalaistensakin keskuudessa suurta arvonantoa. Tästä ovat osoituksena paitsi Gadolinin monet uraauurtavat kokeelliset julkaisut, pyynnöt yliopiston virkoihin (Turun akatemia, Göttingenin yliopisto), tiedeseurojen jäsenyydet (Irlannin ja Pietarin tiedeakatemiat, Société de Medicine, Chirurgie et Pharmacie de Bruxelles sekä Lundin fysiografinen seura) ja kunniajäsenyydet (Jenan mineraloginen seura, Pietarin farmaseuttinen yhdistys ja Suomen Tiedeseura). Gadolin sai Turun Akatemiassa emeritusprofessorin arvon ja Helsingin Aleksanterin yliopiston lääketieteen ja kirurgian kunniatohtorin arvon. European Chemical Society on nimennyt Gadolinin sadan merkittävimmän kemistin joukkoon.
Johan Gadolinin mukaan on nimetty:
- Alkuaine gadolinium
- Ytterbyn musta mineraali gadoliniitti
- Suomalaisten Kemistien Seuran kultainen mitali (E. Wickström. 1936)
- Helsingin yliopiston Kemian laitoksen opetuslaboratorio Kemianluokka Gadolin
- Åbo Akademin teknillisen tiedekunnan päärakennus Gadolinia
- Gadolininkatu (Helsinki)
- Juhlapostimerkki (vuonna 1960)
Gadolinista on tehty lisäksi muotokuvia (Kansallismuseo, Helsingin ammattikorkeakoulu) ja muistolaatta (Turku).
Lähteet:
Dean, B.P & Dean, K.I. (1996). Sir Johan Gadolin of Turku: The Grandfather of Gadolinium. Academic Radiology, 2, 165-169.
Koskikallio, J. (2010). Johan Gadolin. Tieteessä tapahtuu, 6(2010), 23-24.
Niinistö, L. (2000). Gadolin, Johan (1760-1852). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.